Missä mennään

Ajattelin, että voisi olla ihan jees kertoilla tämän vuoden tapahtumia, vähän että missä mennään tällä hetkellä.

Tokon suhteen päästiin täksikin vuodeksi Tokonuoriin, ihan parasta. Kevätleiri jo takana ja syysleiri muutaman viikon päästä. Kesä on mennyt vähän ristiriitaisin fiiliksin, ollaan treenattu lähinnä ulkona ja meidän treenikenttä on kovin haastava häiriöineen. Käytiin Nuorten tokon SM-kisoissa elokuussa, ajatuksena vain käydä kokeilemassa ja hakemassa kokemusta, surkeiden treenien jälkeen hyvin epävarman olon kera. Siellä kuitenkin Huima yllätti ja teki hurjan hienosti tasoonsa nähden ja kaikista tärkeimpänä, pysyi hallinnassa eikä riehunut. Ylpeä!

©Emma Kaltto

Sen jälkeen ollaan treenattu sisälläkin ja siellä meininki on ollut täysin toinen. Voihan puudeli ja häiriöt sentään. Loppuvuodelle on kokeita katsottuna ja tavoitteena olisi napata TK1-koulutustunnus. Mielestäni se on ihan realistinen tavoite jos vain mitään ihan tyhmää kokeissa ei satu. Vähän extempore ilmoitin sen 15.9. Pieksämäelle, oho.. Siellä on vähän haastava pohja niin saas nähdä, mutta käydään kokeilemassa!

©Emma Kaltto

Rally-tokossa ollaan tänä vuonna kisattu virallisesti kaksi kertaa ja niiden lisäksi oltiin myös Nuorten SM-kisoissa rallynkin osalta. Helmikuussa tuplakisoissa kaksi hyväksyttyä pistein 70 & 81, ei todellakaan parasta Huimaa, oli ehkä vähän kesken kaikki vielä silloin. SM-kisoista tuloksena hienot 98p, vaikka Huima olikin jo vähän väsy. Tällä tuloksella napattiinkin alokasluokan SM-hopeaa! Rallyssa myös suunnitelmana hakea tämän vuoden aikana RTK1-koulari ja mahdollisesti startata avoimessakin, jos kisakalenteriin mahtuu. Vähän kiireisen tuntuinen loppuvuosi, heh.

©Pauliina Sneck

Näyttelyiden puolella onkin ollut melko hienoa menestystä. Huhtikuussa Huima oli vuoden ensimmäisessä näyttelyssä juuri kaksi vuotta täyttäneenä. Sieltä kasvattajatuomari Paula Tuomisen arvosteltavana ERI AVK1 SA PN1 SERT VSP ja näin ollen myös uusi suomen muotovalio!! Huikean hienolla esiintymisellä hienojen koirien joukosta, mahtavaa. Sen jälkeen Huima on käynyt muutamissa näyttelyissä joista jokaisesta ERI & SA, vau. Mikkelissä kesällä kehässä oltiin jo terrierissä, tuloksena PN4!

©Jenni Roponen

Oulussa heinäkuun alussa kilpailin sm-osakilpailun Huiman kanssa. Itselläni jalka hieman paketoituna edellisviikon suurleirin jäljiltä rikkoessani sen siellä. Flunssakin nousi ja pari edellistä päivää olin kuumeessa. Mietin jo, että kannattaako sitä edes lähteä, mutta en kadu lähtöä hetkeäkään. Tehtiin ehdottomasti paras suoritus kehässä tähän mennessä, Huima liikkui aivan järjettömän hienosti ja päivän päätteeksi löysinkin itseni isosta kehästä punainen ruusuke kädessä. Eli siis tapahtui se, mitä koko pienen elämäni olen haaveillut, sm-osakilpailuvoitto ja menolippu sm-finaaliin joulukuulle!! Erityisen hienoa voitto oli Huiman kanssa, kun sen itse olen täysin opettanut ja treenannut, tuonne myöskin trimmannut.

©Laura Lintenhofer

JH-kehissä on muutenkin mennyt hienosti tänä vuonna, varsinkin nyt keväällä ja kesällä. Tähän mennessä hirmuisen hieno viimeinen kilpailuvuosi, harmittaa kovin kun vuodet loppuu. Jäljellä enää 2 kilpailua ikinä, ääk.

Agilityssa ei olla vielä kisattu muuten kuin yhdissä epiksissä kesällä, kaksi rataa joilta molemmilta vitoset. Eteenpäin ollaan menty paljon, kepit ja kontaktit on vielä vaiheessa. Jospa nekin pikkuhiljaa saataisiin kuntoon, ajattelin ottaa tavoitteeksi oman seuran kisat tammikuussa, jos ainakin hypärin kävisi juoksemassa. Nyt syksyksi sain avaimen hallille talkoopisteillä, jes!

Muuten ollaan oltu ja treenattu, lenkkeilty ja nähty kavereita. Vähän kiireiseltä aina välillä tuntuu nyt kun on kouluakin, mutta kyllä tässä ehtii. Kesäkuun lopussa oltiin tänäkin vuonna Suurleirillä, omalta osaltani se olikin viimeinen. Ihan huikea leiri taas kerran, mahtavia ihmisiä, koiria ja yhdessäoloa. Koska mistään ei selviä ilman vastoinkäymisiä, onnistuin torstai-iltana juostessa muljauttamaan nilkkani vähän pahemmin ja se yö kuluikin päivystyksessä.

Suurleirituomiset

Elmo ja Elmon jalka. Toukokuussa olin reissussa ilman koiria yhden viikonlopun. Sillävälin koirat oli leikkineet ulkona, jonka jälkeen Elmo oli hieman ontunut. Kun tulin yöllä kotiin, levon jälkeen se ontui melko pahasti. Annoin kipulääkettä jotta koira saisi nukuttua, seuraavana päivänä ei tietoakaan oireista. Oletuksena oli, että koirat on törmännyt (niin kuin ne ilmeisesti vähän olikin) ja Elmon jalka siitä kipeytynyt. Ei siis menty eläinlääkäriin kun se meni täysin ohi.

Sen jälkeen jalka oli ihan vallan hyvässä kunnossa eikä merkkiäkään mistään, joten kesä lenkkeiltiin ja treenailtiin normaalisti. Kuitenkin loppukesästä parin pidemmän lenkin jälkeen tuli pientä ontumaa hetken. Reilu viikko sitten käytiin kokeilemassa lyhyt juoksulenkki suht pehmeällä alustalla, että mitä jalka sanoo. Ensin ajattelin että jes, ei oireita, mutta hetken levättyään ontui taas. Ei pahasti, mutta ontui kuitenkin.

Viime viikolle varattiin korvaongelmien (jee, hiiva puski taas..) takia lääkäriaika, jossa samalla selvitettiin ontumista. Reagoi vastakkaisen etusen ojennukseen, kuvattiin molemmat kyynärät. Vasemmassa kyynärässä melko voimakkaat nivelrikkomuutokset sekä yksi luupiikki.. Oikea suhteellisen siisti, siihen reagoi todennäköisesti siksi, kun sille on nojannut enemmän painoa ja se on siitä hieman rasittunut.

Harmittaa, mutta eipä näille mitään mahda. Nyt katsotaan päivä kerrallaan ja toivotaan kivutonta loppuelämää.